Finlandia Marathon (21,0975 km) ja uusi henkilökohtainen ennätys

Ihan ensiksi on sanottava, että olen erittäin onnellinen pikkuserkkuni Jaakko Niemisen puolesta, joka voitti jälleen maratonin Suomen mestaruuden, vieläpä ylivoimaisesti! Hyvä Jaakko!

Viikon 37 alkupäivät kuluivat minulla erittäin kevyiden ja palauttavien verryttelylenkkien merkeissä, sillä lauantaina oli luvassa koko juoksuvuoteni kohokohta, Finlandia Marathonin puolikas. Kyseinen kilpailu ja reitti merkitsee minulle paljon, sillä vuonna 2010 juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin nimenomaan Finlandia Marathonissa. Siitä saakka olenkin ollut perinteisesti joka vuosi mukana. Finlandia Marathonin reitti on korkeuseroiltaan yksi Suomen tasaisimmista ja puolikkaalla se kiertää kaksi kertaa Jyväsjärven ympäri.

Noin 3 viikkoa ennen kilpailua olin tehnyt 15 km testilenkin 4:16 min/km vauhdilla, joka riittäisi puolimaratonilla tavoiteajalle 1:30:00. Testilenkkini reitti oli huomattavasti mäkisempi kuin kilpailureitti, mutta siitä huolimatta lenkki kulki hyvin. Arvioin että jaksaisin pitää tuota vauhtia yllä kisoissa koko matkan. Loppukirillä saisin vielä alitettua tavoiteajan muutamilla sekunneilla.

Kilpailupäivänä olin itsevarma ja erittäin keskittynyt suoritukseen. Ensimmäisen kilometrin kohdalla olin 20 sekuntia edellä tavoitetta. Toisella ja kolmannella kilometrillä olin 15 sekuntia edellä tavoitetta. Seuraavilla kilometreillä olin 10 sekuntia edellä ja lopulta 5 sekuntia edellä. Juoksu tuntui hyvältä koko ajan. Seitsemännen kilometrin jälkeen vatsaan alkoi hiipiä ikävän tuntuinen pistos, mutta se ei kuitenkaan hidastanut menoa. Pistos katosi viimeistään 11. kilometrille tultaessa.

Ylitin matkan puolivälin täsmälleen tavoiteajassa. Tullessani 15 kilometrin kohdalle olin varma, että tulisin saavuttamaan tavoitteeni. Lihaksiini oli kuitenkin ehtinyt kertyä jo sen verran maitohappoa, että 17. kilometriin mennessä meno muuttui jähmeäksi. Vauhdin ylläpitäminen alkoi vaatia yhä kovempaa raastoa. Loppupään kilometreillä aloin olla 10 sekuntia jäljessä tavoiteajasta, sitten 15 sekuntia ja lopulta yli 20 sekuntia.

Viimeiselle kilometrille tullessani tiesin, etten tulisi enää saavuttamaan tavoiteaikaani, mutta uusi henkilökohtainen ennätys olisi siitä huolimatta vielä mahdollinen. Aikaisempi ennätykseni 1:30:56 oli viiden vuoden takaa Finlandia Marathon 2012 puolikkaalta. Koko viimeisen kilometrin ajan piiskasin itseäni loppukiriin. Lihasten hapentarve ylitti oman hapenottokykyni. Hengitykseni muuttui äänekkääksi hyperventiloinniksi.

Tulin maaliin ajalla 1:30:23, rikkoen vanhan ennätykseni 33 sekunnilla. Olin sijalla 23. oman sarjani 296 miehestä. Heti maaliviivan jälkeen päässäni alkoi heittää heikon hapen vuoksi. Horjahdin sivulle. Käsivarsiini tartuttiin molemmilta sivuilta. En pystynyt tuottamaan kokonaisia lauseita. Minut saatettiin ensiaputelttaan. Väri alkoi palautua kasvoilleni heti kun sain jalat ylös. Palauduin loppukiristä nopeasti ja lähdin kisapaikalta virkeänä.

Olen käynyt vuoden 2012 ennätyksen jälkeen syvemmällä kuin koskaan. Pohjanoteeraukseni oli vuoden 2015 Finlandia Marathonin puolikkaalla juoksemani 1:56:48, joka oli koko juoksu-urani heikoin tulos. Nyt kuukausien taistelun jälkeen olen saavuttanut vanhan huippuni takaisin ja mennyt siitä yli. Olen saanut takaisin voitonnälän ja itsevarmuuden joka on ollut minulta vuosien ajan hukassa. Suhtaudun tänä päivänä juoksuun vakavammin kuin koskaan ennen. Tämä blogi tulee näyttämään, miten pitkälle se kaikki tulee minut viemään.

Kiitos jälleen kerran Finlandia Marathonin järjestäjille tapahtuman erinomaisesta organisoinnista!