Himos Winter Trail Double-Trouble 25km + 37km 2023

Mikä olisikaan parempi tilaisuus mitata kisakuntoa keskellä talvea, kuin Himos Winter Trail. Kerrankin lumi- ja keliolosuhteet osuivat nappiin. Hyvin huolletut lumi/jääpolut tarjosivat mahtavan baanan kovaa juoksemiseen, kunhan vain kengissä riitti pito. Kisavalmisteluihini kuuluikin nastojen poraaminen Altrojen pohjiin.

Heinäkuussa siintävä vuoden päätavoite (NUTS 300) tiukasti mielessäni oli tietysti selvää, että lähtisin tähän talvikisaan sen pisimmän kaavan kautta. Double-Trouble muodostuu pisimmästä yömatkasta (Night-Extreme 25km) ja pisimmästä päivämatkasta (Trouble 37km).

Huoltopisteiden välit olivat juuri sopivat. Monet juoksijat lähtivät matkaan tukeutuen pelkästään taskuissa oleviin energiageeleihin ja huoltopisteiden juomiin. Itse poikkesin massasta lähtiessäni kumpaankin kisaan melko raskaaksi pakatulla liivillä. En optimoinut painoa ja tavoitellut kärkisijoja, vaan keräsin lajinomaista kokemusta kesän suurta ultrajuoksua varten. En käyttänyt kertaakaan tapahtuman huoltopisteitä, paitsi päiväkisan viimeisessä huollossa nappasin huvikseni suun täyteen suklaata.

Night-Extreme 25km:llä hangille kylvetty kynttilämeri yhdessä otsalampun kanssa valaisi matkaa. Olin saman aikaisesti tyytyväinen ja hämmentynyt, miten kovaa ja väsymättömästi pystyin etenemään. Juoksu tuntui todella hyvältä, jopa ekstaattiselta. Juuson valmennus on selvästi purrut. Kehoni pystyy etenemään vauhdilla, johon mieleni ei ole vielä tottunut.

Pyrin pitämään sykkeet tasaisesti aerobisen ja anaerobisen kynnykseni puolivälissä. Viimeisellä seitsemällä kilometrillä huomasin jalkojeni jäykistyvän pahaenteisesti. Pudotin loppumatkaksi sykkeitä kymmenisen pykälää alas. Tulin säästellen maaliin miesten kuudentena ja ajassa 2:23:03. Päivän starttiin oli aikaa alle 14 tuntia. Siispä äkkiä saunaan, syömään ja kotiin nukkumaan.

Illalla katselin tuloslistalta, että edelleni sijoittuneista viidestä juoksijasta kolme osallistuisi kanssani huomiseen Trouble 37km:aan. Olin siis toistaiseksi kokonaiskisan neljäs. Levottomien yöunien jälkeen suuntasin taas kisapaikalle. Jalat tuntuivat hieman jäykiltä. Arvelin etten varmasti juokse tänään niin lujaa kuin eilen.

Trouble 37km starttasi komeassa lumipyryssä. Huomasin ettei eilinen onneksi painanut jaloissa mahdottoman paljon, mutta sykkeitä en mitenkään kyllä pystyisi pitämään samalla tasolla. Vahvan ja tasavauhtisen suorituksen kannalta hyväksi osoittautui edetä aerobisella kynnyksellä tai hieman sen alapuolella.

Reitti oli tuttu eiliseltä, paitsi tällä kertaa kierroksia olisi yksi enemmän. Päivän valossa eteneminen oli helpompaa. Kun mittariin tuli 25 kilometriä, olin vain noin 10 minuuttia hitaampi eiliseen maaliintuloaikaani nähden. Jälleen kerran yllätyin omasta vauhdistani ja väsymättömyydestäni. Talven aikana treenattu peruskunto ja kuntosalilla tehdyt säännölliset voimatreenit olivat tehneet todella hyvää.

Viimeisillä kilometreillä pystyin vielä kiihdyttämään vauhtia ja nappasin yhden Double-Troublaajan selän. Saavuin maaliin miesten seitsemäntenä, kokonaiskisan neljäntenä ja ajassa 3:52:34.

Kummankin kisan varrella ja maalissa vastassa oli JTR:n Paavo kannustamassa. Jäin kisapaikalle ottamaan kaiken irti järjestäjän tarjoamasta rantasaunasta, avannosta ja buffetruokailusta. Saunan jälkeen kerkesin vastaanottamaan maaliin shortsi-sandaali-kalapuikkoviiksimiehen Pasi Pirhosen ja Trailpodder podcast-isännän Jukka Kukkosen (jonka yhdessä jaksossa sain itsekin kunnian olla vieraana) sekä muun seurueen.

Kiitos Himos Trail upeasti järjestetystä ja tunnelmallisesta talvikisasta!