NUTS Karhunkierros 83 km 2019
Olo on flunssainen, mutta kuumetta ei ole. Koko päiväksi on ennustettu sadetta ja +2-5C lämmintä. Tämä voi päättyä ihan miten vain, eikä varmasti tule olemaan helppoa.
Päivittelin fiiliksiäni Instagramiin Kuusamossa 24.5.2019 illalla. Uusi Salomon Advanced Skin -juoksuliivi odotti tuolin selkämyksellä pakattuna. Aamulla klo 7:00 starttaisi jälleen 83 km juoksu Suomen suosituimman vaellusreitin halki.
Silmät ja nenä vuotivat, ääni oli painoksissa ja päätä särki. Olin pettynyt olotilaani ja mielialani oli maassa. Jos tosiaan sataisi aamusta iltaan, tästä olisi tulossa elämäni rankin juoksu. Jos viime vuonna olin alusta saakka varma maaliin pääsystä, tällä kertaa olin henkisesti valmistautunut keskeyttämään.
"Eiköhän se hyvin mene. Onnea matkaan!" kaverini vastasi WhatsAppissa toiselta puolelta Suomea.
Pari tuntia aiemmin olin noutanut kilpanumeron, joten aamun startti oli virallisesti päätetty. Katsotaan miten pitkälle se vie. Numeron noudettuani Juuso tuli moikkaamaan ja kysymään fiiliksiä. Spontaanisti vastasin fiilisten olevan ihan hyvät. Kilpanumero kourassa tuntee olonsa aina kummasti voimaantuneemmaksi. Toivotimme toisillemme onnea juoksuun.
Heti lähdöstä kovaa
Helpotuksekseni ainakaan heti aamusta ei näyttänyt satavan. Keli oli kostea ja hapekas.
Vuosi sitten juoksin tällä reitillä elämäni ensimmäisen ultramatkan. Se oli ollut hyppy tuntemattomaan, johon olin valmistautunut perusteellisella treenauksella. Tällä kertaa valmistautumiseni oli jäänyt noin 10%:iin siitä mitä se oli edellisellä kerralla ollut. Treenejä oli verottanut päivittäinen parin tunnin työmatka, jatkuvat yövuorot, polvivaivojen vuoksi kärsimäni 11 viikon telakka ja keväällä iskenyt ärhäkkä norovirus.
Vaikka en ollutkaan tällä kertaa tyytyväinen harjoitukseni määrään, uskoin voivani hieman irrotella. Pidin vähäisestä treenistä huolimatta aikaparannusta mahdollisena, sillä viime vuonna olin ollut vauhdin suhteen tarkoituksella ylivarovainen.
Muistikuvani mukaan ensimmäiset 27,4 km:n lähdöstä Oulangan huoltoon olivat tasaisimmat. Viime vuonna olin turhaan säästellyt itseäni alussa, joten uskoin suurimman aikaeron syntyvän tällä ensimmäisellä välillä. Otin strategiaksi juosta heti alusta kovaa. Lähdimme matkakumppanieni Villen ja Eetun kanssa startista tiukassa letkassa liikkeelle. Ville oli ilmoittanut tavoitteekseen, että pääsisi maaliin. Eetu tähtäsi 11 tunnin alitukseen. Ville veti letkaa, Eetu ja minä pysyttelimme vauhdissa, joka oli välillä alle 6 min/km. Olimme Oulangassa reilussa 3 tunnissa ja tässä vaiheessa olin 1h 10min edellä viime vuoden aikaa. Aika kova parannus ensimmäiselle välille. Nyt piti vain toivoa ettei vauhti ollut liian kova ja kostautuisi loppumatkasta. Olisin tyytyväinen jos saisin pidettyä aikaeroa yllä vielä viimeiset 55,5 kilometriä.
Räkää tuli paljon, mutta viimeinkin sekin loppui. En enää tuntenut flunssan oireita, joten ilmeisesti olin kokenut jonkinlaisen paranemisen. Kostea ilma teki keuhkoille hyvää.
Oulanka - Basecamp
Oulangan huollossa vaihdoin kuivat sukat jalkaan, täytin juomarakon ja jatkoin matkaa. Arvelin Villen ja Eetun lähteneen edelleni. Villeä en nähnyt enää loppumatkasta. Villen kisaraportin voit lukea täältä. Eetun ohitin vähän ajan päästä. Hänellä oli ongelmia närästyksen kanssa.
Muutama kilometri ennen Basecampin huoltoa vauhtini alkoi hidastua. Eetu meni ohitseni melkoisella vauhdilla. Hän tähtäsi edelleen alle 11 tuntiin, mutta valitti selkäkipua. En pysynyt enää hänen vauhdissaan.
Basecamp - Konttainen
Jos Basecamppia edeltäneet kilometrit olivat tuntuneet pitkiltä, niin Konttaista edeltävät kilometrit ne vasta tuntuivatkin. Tässä vaiheessa kilometrejä oli takana jo sen verran, että jalkani eivät enää kantaneet normaalisti. Taistelin kovien jalkakipujen ja jäykkien lihasten kanssa. Rymysin alamäet alas ottaen puiden rungoista ja oksista tukea. Tämä oli minulle uutta, sillä edellisenä vuotena jalkani olivat tässä vaiheessa paljon tuoreemmat. En ollut moneen kuukauteen juossut kovin montaa yli 3 tuntista lenkkiä ja harjoituksen vähyys kostautui tässä vaiheessa.
Konttainen - maali
Konttaiselta olisi maaliin enää 6,7 km. Tiesin sen olevan maastoltaan kaikista pahin osuus, sisältäen viisi teknisesti haastavinta nousua ja laskua. Jotenkin sain pingviinikävelyllä nuo kaikki vaarat ylitettyä. Rukan rinteen näkyessä alkoi jo helpottaa. Tapahtui tuttu psykologinen ilmiö. Kun aivot ymmärsivät maalin olevan rinteen takana, noin 50% kaikesta kivusta ja jäykkyydestä vain katosi. Kiipesin rinnettä ylös määrätietoisesti ohittaen paljon 34 km:n ja 55 km:n juoksijoita. Alamäessä irtosi jopa vielä juoksuaskelia ja maalialueen punaisella matolla tuuletin tyytyväisenä suoritukselleni.
Saavuin maaliin ajassa 13:42:03 ja paransin aikaani viime vuodesta yli 1,5 tunnilla. Alun flunssasta ei ollut enää tietoakaan. Missään vaiheessa ei onneksi satanut kunnolla, vaikka keli olikin alusta loppuun kostea.
Vastassani maalissa olivat Ville ja Eetu. Lopun notkeus katosi maaliintulohuuman ja valokuvan ottamisen jälkeen täysin. Tilalle tuli aivan jäätävä lihasjäykkyys. Käveleminen oli välittömästi todella vaikeaa. Nilkutin ruokakatokseen syömään kasvissosekeittoa ja sipsiä sekä juomaan alkoholitonta Karhua.
Sain kuulla että Juuso oli odotusteni mukaisesti voittanut 34 km:n matkalla ja tehnyt uuden reittiennätyksen. Ville oli tullut maaliin vähän päälle 12 tunnissa. Eetun selkävaivat olivat käyneet sietämättömiksi ja hän oli siirtynyt raatobussiin Konttaisella. Viisas päätös, sillä Konttaisen jälkeen evakuointi olisi ollu todella vaikeaa.
Dataa
Garmin Fenix 5 -sykemittarini toimi kuin unelma. Akkuakin jäi suorituksen jälkeen jäljelle yli 30%.
Keskisykkeeni oli 132 bpm/min ja maksimisykkeeni 169 bpm/min. Kaloreita paloi vajaassa 14 tunnissa noin 6000.
Syömiskilpailu
Ultrajuoksu ei ole pelkästään kilpailua juoksussa, vaan hyvin merkittävää osaa näyttelee vatsa ja taito saada se toimimaan oikein suorituksen aikana. Toteutin tankkaussuunnitelmaani kurinalaisesti ja kellontarkasti juoksun alusta saakka. Join vettä 15 minuutin välein, otin 20g geeliä 30 minuutin välein sekä palan patukkaa ja 2-3 merisuolaraetta 60 minuutin välein. Heti jos meinasi krampata, otin suolaa reilummin.
Olin valmistanut geelini itse, koska kaikki kauppojen geelit aiheuttavat minulle pitkällä matkalla ongelmia. En tykkää kun niihin tungetaan kaikkea mahdollista. Kun tekee itse, saa juuri sellaisen koostumuksen kuin haluaa. Lämmitin colaa kattilassa sen verran että sokerit liukenevat siihen. Liuotin siihen glukoosia, fruktoosia, sakkaroosia ja agave-siirappia sellaisessa suhteessa jonka olen itse todennut toimivaksi. Suppiloin tuotoksen tyhjennettyyn vauvanruokapussiin, jossa on kätevä uudelleensuljettava korkki. Geeli on käytännössä täyttä sokeria ja sitä meni juoksun aikana yli puoli kiloa.
Nuuksio Trail Ultrassa kärsin vatsaongelmista ClifBar -patukoiden vuoksi. Siksi tein myös patukat itse tällä kertaa. Niissä oli tasan neljää ainesosaa: kaurahiutaleita, margariinia, rusinoita ja siirappia. Nämä patukat todella toimivat ja maistuivat vielä viimeisillä kilometreillä!
Huoltopisteillä otin sipsiä ja mandariineja. Tällä tankkaussuunnitelmalla sain noin 300 kcal tunnissa. Sen enempää ei vatsani ota liikkeessä vastaan.
Kisaa edeltävästä hiilaritankkauksesta ollaan ultrajuoksupiireissä montaa mieltä. Itse olen kuitenkin tankkauksen kannalla, sillä siitä ei koidu minulle havaittavia haittavaikutuksia. Tankkaus sopii minulle. Alla olevalla videolla näytän miten tankkasin berliininmunkeilla 3 päivää ennen juoksua.
Tankkauksista ja sokerigeeleistä huolimatta juoksun aikana ehtii syntyä valtava energiavaje. Tätä vajetta paikkailtiin syömällä illalla iso pino pinaattilettuja runsaan hillon kanssa. Seuraavana päivänä söin Hesburgerissa kaksi kaurahärkäpapuburger -ateriaa. Iltapalaksi upposi hetkessä iso vöner-pizza.
Kiitos mukaville Jyväskylä Trail Runnersin juoksukavereille ja kannustusjoukoille. Loitte reissuun yhteishenkeä. Teidän kanssa oli kiva valmistautua kisaan Jyväskylän yhteislenkeillä.
Iso kiitos kuuluu myös urheiluhierojalleni Hennalle, jonka kummiurheilija sain olla hänen hierontaopintojensa ajan. Hieronta tuki loistavasti harjoitteluani ja Henna avasi jumit, jotka olisivat voineet aiheuttaa isoja ongelmia Karhunkierroksella.
Kiitos myös fysioterapeutti Samuli Piggille, jonka tekemien tutkimusten ja harjoitusohjelman ansiosta kuntouduin polvivaivoista nopeasti taas juoksukuntoon. Polvet ovat kestäneet taas kovaa kuritusta ilman ongelmia.
Loppukesästä kisahommat jatkuu Himos Trail Ultra Double Extreme 52 km:n merkeissä.