NUTS Karhunkierros 83 km 2021
Tämän kertainen NUTS Karhunkierros 83 km opetti paljon. Lähdin kunnianhimopäissäni jahtaamaan 12 tunnin alitusta ja uutta henkilökohtaista ennätystäni. Halusin myös saada kiinni aikaisemmassa lähtöryhmässä startanneen Villen, koska miksipä ei? Uusi sulka hattuun. Kohtalo kuitenkin päätti toisin, kun löysin itseni mättäältä vesiripulin kourissa ja kylmissäni. Vatsa vaivasi lähdöstä maaliin saakka ja jouduin "asumaan" lähes kaikissa matkan varrella olleissa huusseissa. Vatsavaivat pakottivat kävelemään.
Jotenkin noissa hetkissä sitä huomaa olevansa osa ympäristöä enemmän kuin koskaan. Siinä kelloa ja tavoiteajan karkaamista tuijottaessani jouduin luopumaan kaikista "tärkeistä" (lue: egokeskeisistä) tavoitteistani. Se jos mikä on egoa kuolettavaa. On vain ajan kysymys, milloin tämä keho pettää minut. Se ja kaikki sen avulla hankitut mahtavimmatkin suoritukset palaavat maan tomuun.
Takana olevat kymmenet kilometrit veivät minut tilaan, jota parhaiten voisi kuvata sanoilla "laajentunut tietoisuus". Vapauduin kilpailusta. Aloin edetä ilosta, en väkisin keholle asettamiani tavoitteita jahdaten, vaan sitä kuunnellen. Euforinen olo täytti mieleni, kun päätin olla maalissa sitten kun hyvältä tuntuu.
Vielä 60 kilometrin jälkeen koin kärsivällisyyskokeen, kun eksyin reitiltä ja sen seurauksena juoksin 3 ylimääräistä kilometriä. "Saapahan samalla rahalla enemmän" -totesin. Loppua kohti sain vatsavaivat vähenemään, kun lopetin säännöllisen tankkaamisen. Saavuin maaliin ajassa 15:04:51. Startti oli pe-illalla vähän ennen klo 23 ja maalissa olin la-iltapäivällä vähän ennen klo 14.
Mikä aiheutti vatsavaivat? Tätä olen pohtinut pääni puhki. Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin pahoja haasteita vatsan kanssa. Tapahtuman vesi maistui kamalalle. Vesisäiliöt olivat olleet käyttämättä normaalia pidempään lepakkonuhan aiheuttaman tapahtumien perumisen vuoksi. Niiden kloorauksessa oli kai jokin mennyt pieleen? Kiinteänä eväänä minulla oli vihreitä kuulia, joita en ollut aikaisemmin käyttänyt kilpailuolosuhteissa. Geelin olin tällä kertaa tehnyt Coca Colasta ja hunajasta. Hunaja saattoi olla vanhentunutta, tai sitten tuo yhdistelmä ei muuten vain toiminut. Ehkä jokin näistä tai nämä kaikki yhdessä provosoivat vatsan menemään sekaisin.
Odotan tulevienkin ultrajuoksujen opettavan paljon itsestäni ja rajoistani. Siitä puheenollen, nyt kun tämäkin kärsimysnäytelmä on takanapäin, paljastan että vuonna 2022 juoksen samalla reitillä perusmatkan 166 km.