On aika antaa takaisin - ensimmäinen ultra vuoteen
Vuosi on kulunut siitä, kun rikoin jalkani Himos Trail Double Extreme 52 km:n polkujuoksumatkalla. Tämän tarinan olen kertonut yksityiskohtaisemmin julkaisussani: Jalastani poistettiin luu kirurgisesti.
Ensimmäistä kertaa vuoteen koen olevani taas ehjä ja valmis suuntaamaan kohti isompia tavoitteitani. Pitkään aikaan se ei enää ole ollut itsestäänselvää, vaan olen joutunut katsomaan asioita päivä kerrallaan. Vielä muutama kuukausi sitten epäilin, tuleeko minusta enää koskaan ultrajuoksijaa. Tämän epäilyksen kuittasin harhaksi juoksemalla vähän aikaa sitten uudestaan 52 kilometriä Himos Trail Double Extremessä. Kisa sulki vuoden kestäneen ympyrän ja toivottavasti myös sinetöi sairaustarinani historiaan. En usko sen enää saavan jatkoa.
Nyt on aika antaa takaisin niille, jotka ovat minua tukeneet. Lähiomaisteni lisäksi tähän joukkoon lukeutuu ehdottomasti LähiTapiola, Jyväskylä Trail Runners ja Paljasjalka Fysion Matti Melanen.
LähiTapiolan sairaskuluvakuutuksen ansioista pääsin nopeasti Suomen ehkäpä laadukkaimpien lääkäripalveluiden piiriin. Vakuutus maksoi itsensä nopeasti takaisin, kun pienen omavastuun jälkeen yli 2500€:n leikkaus meni vakuutuksen piikkiin, kahdesta yli 300€:n magneettikuvauksesta ja muutamasta yli 80€:n lääkärikäynnistä puhumattakaan. Miksipä en siis antaisi vähän myös itsestäni heille kertomalla oman tarinani julkisesti heidän somekanavissaan.
Sain kaksi kärpästä samalla iskulla, kun samalla pääsin tarjoamaan näkyvyyttä myös Jyväskylä Trail Runners -yhteisöllemme, edustamalla meidän metsopaidassa. Tämä yhteisön jäsenet ovat seuranneet tarinaani alusta saakka ja tukeneet minua sen varrella. Odotetusti heitä oli myös kannustusjoukoissa sekä kanssakilpailijoissa runsaasti. Ei tarvitse edes tuntea toista - riittää että on metsopaita, niin saa kannustuksia ja kanssakulkijoita.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä haluan antaa takaisin myös Paljasjalka Fysion Matti Melaselle. Tässä alla teksti, jonka kirjoitin hänelle. Hän on luvallani käyttänyt siitä otteita omassa markkinoinnissaan.
Puoli vuotta sitten kyselin fb:n luomujuoksuryhmässä: "Sopiiko paljasjalkajuoksu lättäjaloille?" Olin kriisissä. Ensimmäistä kertaa koko 11-vuotisessa kestävyysjuoksuelämässäni olin saanut itseni liikkumalla rikki. Jalkaterästäni jouduttiin poistamaan yksi parantumattomasti murtunut luu. Siihen kiinnittynyt jänne leikattiin irti ja ankkuroitiin uuteen paikkaan. Opettelin kävelemään, enkä tiennyt tuleeko minusta enää koskaan ultrajuoksijaa. Olin kadottanut yhteyden ja luottamuksen omaan kehooni sekä maastoon jalkojeni alla.
Vammautuminen johtui jalkojeni holvikaarista, jotka ovat aina olleet lievästi matalat. Vastoin lääkäreiden ja fyssareiden suosituksia olen yrittänyt pärjätä ilman tukipohjallisia, koska keinotekoisten tukien sijaan olen aina uskonut enemmän jalan omaan kykyyn vahvistaa itseään. Nyt olin kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan filosofiaani. Kysyin: "Voinko vielä löytää uskon tähän hommaan?"
Onneksi Paljasjalka Fysion Matti otti minuun yhteyttä ja tarjosi ilmaisia vinkkejään. Niiden innoittamana päädyin verkkokurssille, jossa hän alkoi etäyhteyden välityksellä koutsata minua pysyvään elämänmuutokseen. Ensimmäistä kertaa oivalsin, että holvikaaria pystyy muokkaamaan korkeammiksi vielä aikuisiälläkin - pitää vain tietää mitä tekee. Ja Matti kyllä tietää mitä tekee, mahdollisesti enemmän kuin kukaan muu Suomessa!
Kehonmuokkaus ei jäänyt pelkkiin holvikaariin, vaan aloimme järjestelmällisesti parantaa kehoni kokonaisvaltaista liikkuvuutta. Matti piti minulle silmiä avaavia ja helposti sisäistettäviä etäoppitunteja. Anatomiaan liittyvien uusien oivallusten lisäksi opin kurssin aikana ainakin 13 uutta jumppaliikettä, jotka keskittyvät varpaiden ja jalkaterien mobilisointiin sekä kehon liikkuvuuteen. Näitä liikkeitä en ollut oppinut aikaisemmilta fyssareiltani - he kun eivät olleet erikoistuneet "luomuliikkumiseen". Nämä liikkeet ovat pysyvästi osa päivittäistä kehonhuoltorutiiniani. Lisäksi omaksuin uusia tapoja päivittäiseen olemiseen, kävelemiseen ja istumiseen. Jopa nukkuessani kehitän jalkojani Matin lähettämien varvaslevittimien avulla! :D
Ilman Paljasjalka Fysiota tuskin olisin päässyt näin nopeasti jaloilleni. Tätä kirjoittaessani olen hetki sitten tullut maaliin Himos Trail 52 km:n polkujuoksukisasta. Olen saanut takaisin vahvan yhteyden kehooni ja maahan jalkojeni alla. Luotan taas jalkoihini ja tiedän niiden kestävän kovaa kuritusta. Minulla on kirkas aikomus yltää tulevaisuudessa yhä äärimmäisempiin ja pidempiin suorituksiin, aina useisiin satoihin kilometreihin saakka.
- Ultrajuoksija Petteri Veijonen
On vaan yks suunta: eteenpäin!
Vaikeina hetkinä kannattaa lyöttäytyä jonkun seuraan. Kipu ja väsymys unohtuu ja matka menee taas hetken aikaa kuin siivellä.
