Os tibiale externum rasitusosteopatia
24.8. juoksin Himos Trail Double Extreme 52 km:n, missä koin kaiken menneen ihan hyvin. Kun viikon levon jälkeen aloittelin taas juoksutreeniä, tein ensimmäisen havainnon nilkkakivusta, joka pakotti minut kääntymään kotiin päin. Kipu tuntui ainoastaan juostessa ja se ilmaantui jokaisella lenkillä, vaikka hoidatin nilkkaani urheiluhierojalla ja lukuisilla kotikonsteilla. Edessä oli elämäni kymmenes Finlandia Marathon, mitä en missään tapauksessa halunnut jättää väliin, joten pidin ennen sitä reilusti lepopäiviä ja toivoin vaivan menevän itsestään ohi. Sieltä se kuitenkin ilmaantui ja Finlandia Marathonin jälkipuinnissa kerroin kuinka kisa meni kävelyhommiksi.
Ajattelin jospa sittenkin Himoksella oli mennyt nilkassa jotain rikki. Tämä oli minulle uutta, sillä en ole koskaan yli 10 vuoden juoksu-urani aikana onnistunut rikkomaan kehossani mitään.
Prosessi on onneksi sujunut ilman turhia odotuksia ja laadukkaasti. Heti Finlandia Marathonin jälkeen 14.9. chattasin vakuutusyhtiöni lääkärille puhelinsovelluksen kautta. Jo kolmen päivän kuluttua 17.9. makasin ortopedian ja kirurgian erikoislääkärin tutkimuspöydällä ja siitä parin päivän kuluttua 19.9. magneettikuvauksessa. Tänään 23.9. erikoislääkäri soitti ja kertoi diagnoosinsa sekä määräyksensä.
Os tibiale externum on ylimääräinen luu veneluun vieressä kehräsluun alapuolella. Se on synnynnäinen ja tavataan alle 10%:lla väestöstä. Veneluu kehittyy kahdesta luutumistumakkeesta, joista toinen jää ylimääräiseksi ja muodostaa oman luun, os tibiale externumin, joka on rustoliitoksella kiinni emoluussa. Tällainen luu minulla on ja tässä luussa on nyt lievä rasitusosteopatia. Monilta se leikataan pois jo lapsena sen rasituttua ja aiheutettua oireita, mutta kaikille se ei aiheuta ongelmia. Minulla se havaittiin vasta nyt 26 vuotiaana ja olen pystynyt yli 10 vuotta juoksemaan ilman oireita.
Lääkärin määräys on neljän viikon juoksutauko. Vain juoksija voi ymmärtää miten pahalta tämä tuomio tuntuu. Onneksi muuta liikuntaa saa harrastaa, joten seuraavat viikot vietetäänkin pyörän selässä. Jos kipu ilmaantuu uudelleen, on harkittava leikkausta, joka itsessään on melko tavanomainen toimenpide näissä tapauksissa.
NH1CG Nilkan ja/tai jalkaterän laaja magneettitutkimus. Oikean nilkan MRI: Tibiassa tai fibulassa alakolmanneksen alueella ei näy rasitusosteopatiaa, ei periosti ödemaa, ei rasitusmurtumia. Mediaalisesti os naviculareen synchondroosilla on kontaktissa os tibiale externum ja tämän liitoskohdan reunoilla lievä ärsytys osteopatia. Mediaalisesti tibialis posterior jännetupessa on lievä neste ylimäärä ja lihas-jänne rajalla vähäinen ärsytys ödema lihassäikeistössä, lievä tenosynoviitti ja lihasärsytys. Flexor digitorum longus, hallugis longus ja peroneus jännetuppirakenteissa korostuvaa nesteilyä ei ole. Pieni paikallinen krooninen epätasaisuus lateraalimalleolin alla peroneus brevis jänteessä. Extensorjänteet ovat normaalit. Hydropsia TC-nivelessä tai subtalonivelissä tai tarsaali nivelissä ei ole. Osteokondraalisia leesioita tai rustovaurioita ei ole osoittaa. Rasitusosteopatiaa luustossa ei näy. Akillesjänne on ehjä, minimaalinen tendinoosi ärsytys akillesinsertion yläpuolella. Bursanesteilyä ei ole. Plantaarifaskia kuvautuu normaalina.TC-nivelen lateraalisissa tai mediaalisessa ligamentti rakenteissa ei näy poikkeavaa. Spring ligamentti kompleksi on medio plantaarisesti normaali.
Miksi näin kävi minulle?
Niin kuin sanoin, en ole koskaan yli 10 vuoden juoksu-urani aikana onnistunut rikkomaan kehossani mitään. Miksi tämä kävi minulle ja miksi juuri nyt?
Minulla on lievä lättäjalka sekä hieman eripituiset jalat. Lättäjalan on arveltu tapaussarja-analyysien perusteella lisäävän rasitusmurtumariskiä (Sullivan D, Warren R F, Pavlov H, Kalman G: Stress fractures in 51 runners. Clin Orthop 187: 188-192, 1984). Myös alaraajojen eripituisuutta on esitetty rasitusmurtumien aiheuttajaksi pääosin laskuvarjojääkäreillä tehdyn tutkimuksen perusteella (Friberg O: Leg length asymmetry of lower extremities-an etiological factor of stress fractures. Ann Med Milit Fenn 55: 149-154, 1980).
Uskon suurimman syyn olevan kuitenkin siinä, etten ole moneen kuukauteen onnistunut treenaamaan määrällisesti ja laadullisesti lähellekään yhtä hyvin kuin ennen, mutta olen siitä huolimatta osallistunut yksittäisiin ultrapitkiin juoksukisoihin. Harjoitusmäärän tai olosuhteiden nopea muuttuminen on itsestäänselvyytenä yhdistetty rasitusmurtumien syntyyn (Duodecim lehti 1994;110(4):432). Tämä on myös edellä mainituista asioista ainoa johon voin itse vaikuttaa, joten tartun tähän ja otan siitä opiksi.