NUTS 300 kisaraportti 2023

11.07.2023

323km / 80h 58min 08sec / miesten 7. sija. Olipahan retki!

Kuvasin kisan varrelta paljon Instagramin tarinaformaattiin sopivia pystyvideoita, jotka olen nyt koostanut myös tubevideoksi. Tämä kisarapsa olkoon siis tällä kertaa videomuodossa, sillä se kertoo enemmän kuin kymmenen tuhatta sanaa.

Alle olen kuitenkin liittänyt jälkiviisastelut, kysymyksiä ja vastauksia sekä kuvia.

Jos haluat tietää perustiedot kisasta, miten olen valmistautunut siihen, millaisella suunnitelmalla lähdin liikkeelle ja mitä varusteita minulla oli mukana, olen kertonut niistä jo kaiken aika tyhjentävästi aikaisemmassa blogijulkaisussani: Valmistautuminen, kisasuunnitelma ja varustelista NUTS 300 ultramatkaan.

Jälkiviisastelut

Tavoitteesta

Tavoitteessa pysyminen "ei onnistunut", sillä olin maalissa jo 15 tuntia ennen suunnittelemaani loppuaikaa. En osaa olla tästä pahoillani, päinvastoin. Matkan aikana vain tajusin ottaneeni aivan liian vaatimattoman tavoitteen ja päätin edetä fiiliksen mukaan omalla hyvällä vauhdilla. Kieltämättä kilpailukärpänen pääsi hieman puraisemaan, eikä tästä tullutkaan aivan "rento ja reipas retki". Totta puhuen menin hyvin lähelle sitä henkilökohtaista maksimisuoritusta, jota olin luvannut välttää. Tähän kisaan osallistuminen on minulle kerran elämässä -kokemus, joten en vain malttanut jättää siihen löysiä.

Toisaalta armollinen tavoite auttoi minua pitämään riittävää rentoutta yllä silloin kuin sitä tarvittiin. Esimerkiksi pystyin hyvällä omallatunnolla Hetassa ottamaan pari tuntia ekstraunta. Oli henkisesti paljon helpompaa ajatella olevansa tuntitolkulla edellä aikatavoitetta, kuin että olisinkin asettanut liian tiukan tavoitteen ja yrittänyt pysyä siinä hinnalla millä hyvänsä.

Jalkahuollosta

Reitti oli tänä vuonna kuivempi kuin legendaarisena vuonna 2021. Kyseisen vuoden traumat näkyvät ultrajuoksuyhteisössä edelleen siten, että moni (yli)korostaa jalkahuollon tärkeyttä. Se on myös vakioaihe NUTS 300 aiheisissa meemeissä. Otin vakavasti nämä kokeneempien vinkit ja sisällytin ne suunnitelmaani, mutta lopulta totesin ne turhiksi omalla kohdallani. Ymmärrän että tässä asiassa on yksilöllisiä eroja.

Toki jalat kastuivat, sukat olivat märkänä useita tunteja ja jalkojeni iho rypistyi, mutta vakavaa likoamista ei päässyt tapahtumaan. Suota ja ojia oli sen verran harvoin, että liika vesi kerkesi poistua ja kengät kuivuivat itsestään. En tehnyt jalkahuoltoa yhtään sen enempää kuin normaalistikaan pitkillä matkoilla. Yhdet sukat per etappi riittivät hyvin, kunhan muutaman kerran muisti pestä jalat ja ravistella sukista ja kengistä roskat pois.

Minkäänlaisia teippauksia en tehnyt. Yhtään rakkoa ei tullut koko matkalla, eikä kynsiä lähtenyt tai edes mustunut. Uskon että osittain kiitos tästä kuuluu kärjestä leveille Altra Lone Peak kengille, suoraan paketista otetuille Injinji Ultra varvassukille ja Compeed rakonestopuikolle.

Suunnistamisesta

Navigointi Puljun erämaan poluttomalla osuudella oli juuri niin rasittavaa kuin olin ajatellutkin. Oli aivan oikea peliliike mennä tämä osio porukassa ja antaa välillä muidenkin johtaa letkaa.

Ei myöskään kaduttanut, että olin ostanut kisaa silmällä pitäen huippukellon, Garmin Fenix 7X Sapphire Solarin. Tosin siitä ei olisi ollut mitään hyötyä ilman kunnollisia maastokarttoja, jotka latasin siihen erikseen. Garminin vakiokartat ovat kelvottoman huonoja. Pettämätön GPS ja hyvät maastokartat ranteessa antoivat merkittävän edun. Reitin seuraaminen liikkeessä oli erittäin kätevää ja tehokasta.

Ne jotka olivat pelkän käsigepsin varassa, eivät voineet käyttää samaan aikaan kunnolla sauvoja kun seurasivat reittijälkeä. Heidän touhunsa näytti tehottomalta ja usein he turvautuivatkin meidän karttakellollisten suunnistukseen, sillä pystyimme tekemään suunnistusratkaisuja heitä nopeammin ja tarkemmin.

Huoltojoukoista

En ole 100-mailisissa kokenut erityistä tarvetta huoltojoukoille, joten en oikein tiennyt mitä eroa sillä olisi kun matka tuplataan 200-mailiseksi. Vanhempani kuitenkin lähtivät tälle matkalle huoltajiksi. En ollut tehnyt heille minkäänlaista huoltosuunnitelmaa tai perehdytystä etukäteen, vaan ajattelin että sitten paikan päällä selviää miten he voivat auttaa.

Jo heti ensimmäisellä huoltopisteellä kävi selväksi, että 200-mailisessa huoltotiimin olemassaolo antaa valtavan edun. Se että joku tekee puolestasi kaikki valmistelut seuraavaa etappia varten ja valmistelee petipaikan sillä välin kun itse vain vaihdat vaatteet ja syöt, tekee hommasta väsyneenä monin verroin mukavampaa ja tehokkaampaa. Pääsin sen ansiosta jokaisella huoltopisteellä nukkumaan 10-20 minuuttia aiemmin kuin ilman huoltotiimiä olevat osallistujat. Jos olisin vielä tajunnut opettaa vanhemmilleni miten liivini pakataan ja mitä sinne tulee lisätä, olisi homma toiminut täydellisesti.

Toisaalta jos saavut huoltopisteelle sellaiseen aikaan että siellä ei ole ryysistä, saat järjestäjältä oman huoltajan vaikka kummallekin jalallesi ja kädellesi. He voitelevat sinulle valmiiksi leivät ja lämmittävät ruoat, avaavat alkoholittoman oluen eteesi, puhdistavat kenkäsi, auttavat vaateiden vaihtamisessa, puhdistavat puhjenneet rakkosi ja teippaavat jalkasi ennen kuin kehtaat sitä edes pyytää. Osallistujia tällaisessa tapahtumassa on niin vähän, että osallistujien ja huoltajien yhteys on välittömämpää ja yksilöllisempää kuin massatapahtumissa. Samat kasvot tulevat tutuksi huoltopisteeltä toiselle ja he oppivat tuntemaan tarpeesi kilpailun edetessä.

Viestinnästä ja GPS-seurannasta

Eipä yllättänyt että kilpailunjärjestäjän GPS-seuranta petti jälleen kerran. Heidän jakamansa laitteet ovat kokemukseni mukaan yksinkertaisesti huonoja. Minulle annettu laite vaihdettiin toimintahäiriöiden vuoksi neljä kertaa kisan aikana.

Laitteen toimivuus on erittäin tärkeää, jotta huoltojoukot tietävät milloin olet tulossa huoltopisteelle. Olin onneksi varautunut GPS-seurannan pettämiseen ja siksi minulla oli mukana myös käsigepsi Garmin GPSmap 66i. Siinäkin oli reittijälki ja kartat ns. tuplavarmistuksena, mutta ensisijaisesti se oli minulla mukana inReach viestitoimintojen vuoksi. Sain GPS-seurannan pettämisestä tiedon isän lähettämästä tekstarista, joka tuli satelliitin kautta laitteeseeni. Pystyin lähettelemään laitteella satelliitin kautta pikatekstiviestejä isäni puhelimeen vain parilla napin painalluksella. Laite liitti automaattisesti jokaiseen viestiin lähetyshetken sijaintini.

Drop bageista

Kisanumeron haettuani yllätyin, ettei järjestäjä jakanutkaan drop bageja varten NUTS-kasseja, kuten yleensä. Olinpa tyhmä! Tietenkin minun olisi kannattanut ottaa omat kunnolliset putkikassit tai laatikot mukaan, kuten muut olivat tehneet. Onhan tämä sentään 200-mailinen, eikä mikään sprinttimatka, jossa riittää pienemmät pussukat! Isot laatikot olisi voinut täyttää iloisesti kaikella mahdollisella, kuten omilla tyynyillä, makuupusseilla, patjoilla ym. Minulla ei ollut mitään tällaista.

Olin suunnitellut drop bagien sisällön liikaa 100-mailisten mindsetissa, eli minulla oli niissä hyvin minimalistinen määrä tavaraa. Se että tein tällaisen virheen muuten niin huolellisesta ja pragmaattisesta valmistautumisesta huolimatta tuntui käsittämättömältä. Mutta pärjäsin hyvin näinkin. Huoltopisteillä sain onneksi hyvät makuupaikat. Kalmankaltion huollossa, jossa järjestäjän mukaan oli pelkkä lattiamajoitus, olikin pari pehmeää patjaa. Untuvakerrasto korvasi makuupussin mainiosti. Sadehousut ja takki sai kelvata tyynyksi. Säästyin ylimääräiseltä säätämiseltä tavaranpaljouden kanssa.

"Tiloista"

Kisan edetessä alkaa vajota yhä syvemmälle muuntuneisiin tajunnantiloihin/olotiloihin, joista löytyy hyvin monenlaisia tasoja. Nämä voi mielestäni jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: 1. unen puutteesta johtuvat asiat, 2. aivokemiallisista muutoksista johtuvat asiat ja sitten se kaikkein sykähdyttävin 3. "hengellinen / mystinen / terapeuttinen" taso.

Näihin voi henkisesti valmistautua hyväksymällä jo etukäteen rohkeasti kaiken mitä kokemus tarjoaa, sekä ennen kaikkea nauttia siitä. Toisaalta ei kannata myöskään odottaa mitään, sillä kokemus harvoin tulee olemaan sitä mitä odottaa. Lisäksi nämä asiat koetaan hyvin yksilöllisesti ja toiset ovat niille herkempiä kuin toiset. Yleensä kuitenkin ne jotka päätyvät ultrajuoksun pariin ja vieläpä jatkamaan lajia, ovat juurikin niitä yksilöitä, jotka ovat näille asioille herkempiä ja avoimempia (tai ultrajuoksu on tehnyt heistä sellaisia).

Kerron nyt oman kokemukseni pohjalta jotain näistä.

Unen puutteesta johtuvat ääni- ja näköhallusinaatiot alkavat tulla esiin aalloittain kun matka on edennyt riittävän pitkälle. Näkö- ja kuulokenttä tulee ajoittain täyteen elämää ja esineitä. Näkyy ja kuuluu sekunnin sadasosan ajan asioita, jotka eivät ole todellisia. Yleensä ne sitoutuvat johonkin todelliseen fyysiseen kohteeseen, kuten kiviin ja puihin. Hetken aikaa kuin väläyksenomaisesti ne näyttävät joltain mitä ne eivät ole. Pajupuska onkin TV-kamera, puun kanto onkin juoksureppu ja polulla oleva juuri onkin käärme. Oudoissa paikoissa näkyy kasvoja ja hahmoja. Tämähän on tuttua jo armeija-ajoilta. Hassuista harhoista riittää juttua kerrottavaksi vaikka kuinka. Niistä vähän lisää alempana kysymyksiä ja vastauksia -osiossa.

Lisäksi orientoituminen aikaan, paikkaan ja sen hetkiseen tekemiseen voi kadota hetkellisesti. Yhtäkkiä et ymmärrä lainkaan missä olet, milloin olet ja mitä olet tekemässä, kunnes taas kaikki palaa ennalleen. Toiselle sijalle tullut Matti kertoi minulle, ettei yhdessä vaiheessa enää tiennyt oliko hän jo tullut maaliin vai oliko hän vielä matkalla. Omalla kohdallani ihmettelen edelleen mihin se kaikki aika katosi, sillä muistan vain rajallisen määrän hetkiä ja tilanteita koko matkalta.

Sitten on aivokemiallisia ilmiöitä. Minun tieteellinen ymmärrys on puutteellinen, mutta veikkaan näiden ilmiöiden selittyvän jonkinlaisella endorfiinin, dopamiinin, oksitosiinin ja/tai serotoniinin voimistuneella erittymisellä. Se tekee olosta aivan erityisen hyvän. Siis todella hyvän! Alkaa syntyä uskomattoman hienoja, luovia ja laajoja ajatuskokonaisuuksia, jotka on syytä tallentaa sanelimella. Juoksu maistuu ja olo on täysin kuolematon. Kivut vaimenee. Mieliala on korkealla, vaikka taivas olisi harmaa ja sade piiskaisi kasvoja. On juuri sopivan lämmin, voimakas ja euforinen olo.

Yhdistettynä väsymykseen voi tuntea itsensä päihtyneeksi, mikä toisaalta ei ole ainakaan omasta mielestäni mukavaa. Väsymyksen vaikutusta voi leikata kofeiinilla, joka puolestaan buustaa entisestään hyvän olon tunnetta. Kohtuus kofeiinin käytössä on suotavaa ihan turvallisuudenkin kannalta, eikä sitä kannata ottaa muuten kuin äärimmäiseen väsymykseen.

Kun matka on edennyt riittävän pitkälle, voi löytää myös sellaisen tason, mitä on vaikeampi sanoittaa. Paremman sanan puutteessa sitä voisi kuvata "hengelliseksi / mystiseksi / terapeuttiseksi" tasoksi.

Ei, arkkienkeli Mikael ei ratsasta pilvellä luoksesi heittämään yläfemmoja. Se on jotain hienovaraisempaa.

Jos laitat kuulokkeet päähäsi ja äänikirjan pyörimään, et välttämättä herkisty tälle kokemukselle ja tulet sivuuttaneeksi sen. Mutta kun lakkaat pakenemasta tylsyyttä audioviihteeseen ja sallit sen kaikista pisimmän matkan, eli matkan omaan sisimpääsi alkaa, tulet kokemaan jotain uutta.

Se koetaan hyvin henkilökohtaisesti ja yksilöllisesti. Kokemuksia on yhtä monta erilaista kuin on kokijaakin. Joitain asioita on vain mahdoton sanoittaa. Osaan kuitenkin kuvailla muutamaa asiaa, jotka usein yhdistävät näitä kokemuksia:

Tunne siitä että jotain merkittävää on muuttumassa/muuttunut itsessä, mutta mitä se tarkalleen on, tuntuu olevan järjen ja sanojen saavuttamattomissa.
Selittämättömän kiitollisuuden ja herkistymisen voimistuminen, joka murtaa kovemmankin kuoren mm. itkemään ilosta. Tämä tapahtuu usein riippumatta saman aikaisen kivun, tuskan ja väsymyksen määrästä.
Kokemus laajentuneesta tajunnasta ja erityislaatuisesta yhteydestä ympäröivän luonnon ja/tai Luojan kanssa.
Kokemus siitä kuinka matka tuo liukuhihnan tavoin eteen käsittelemättömiä asioita ja laittaa kohtaamaan ne. Ne tulevat käsitellyiksi tunnetasolla. Mitä pidempi matka on, sitä syvempi prosessista tulee.

Kilpailun jälkeisten päivien aikana omaa olotilaani vallitsee ihana afterglow (ns. jälkihehku). Olo on monella hyvällä tavalla korostuneen puhdistunut, keventynyt, euforinen, luova, jäsentynyt, kiitollinen ja herkistynyt. On helppo vain olla hiljaisuudessa ilman ulkoisia ärsykkeitä ja nauttia elämästä. On myös helppo tarttua matkasta saatuun "ohjaukseen" ja alkaa käyttää elämäänsä jatkossa paremmin siihen, mikä on oikeasti arvokasta, hyvää ja tärkeää.

Kysymyksiä ja vastauksia

Seuraajani esittivät minulle Instagramissa kysymyksiä. Laitan kysymykset ja vastaukset myös tänne satunnaisessa järjestyksessä.

"Olikos noi reitit merkitty jotenkin?"

Reitti startista Hettaan oli merkitsemättä. Loppumatka noudatteli NUTS Ylläs Pallas 160km reittiä, mutta siinäkin oli poikkeuksia, joita piti osata itse seurata GPS jäljestä.

"Mites kisan jälkeinen yö sujui?"

Kävin niin ylikierroksilla, ettei edes heti unettanut. Nukahdin kuitenkin lopulta ja leposyke laski yön aikana ihme kyllä ihan normaalitasolle. En kuitenkaan saanut unta enempää kuin normaalin 7-8h. Sitten seuraavana yönä valvotti klo 4 saakka mutta heräsin kuitenkin jo heti aamulla. Eli vähän taitaa jotain kierroksia olla koneessa kun ei enempää uneta.

"Ens vuonna uudestaan?"

Kyllä tää oli kerran elämässä kokemus. Enemmän kiinnostaa uudenlaiset ja erilaiset haasteet.

"Mikä yllätti eniten? Oliko joku etappi odotettua helpompi/vaikeampi?"

Yllätti monikin asia:

se miten niin monella eri tasolla ihminen voikaan mennä sekaisin

se miten paljon voi nähdä ja kuulla hallusinaatioita

se oli aivan uutta, kun tuli kokonaisvaltaisia ja läpi koko kehon meneviä kipukohtauksia pelkästään paikoillaan maatessa Pallaksen huollossa

se miten kovaan kuntoon olenkaan päässyt ja miten nopeasti pystynkään etenemään, se ylitti kaikki omat odotukseni

Etapit oli aika lailla just sellaisia kuin ajattelinkin. Viimeinen etappi oli ainoa jossa aluksi hieman yliarvioin itseni, kun pohdin mahdollista suoritusaikaa.

"Pelottiko aistiharhat ja muut pään sisäiset jutut missään vaiheessa?"

Pari kertaa säikähdin niitä, kun luulin oikeiksi. Outo ukko kurkki puun takaa. Huudahdin säikähdyksestä. Kun olin sanomassa, "säikähdin sinua", samalla tajusin heti ettei se ollut siinä. Sitten perus käärmeitä poluilla ja kasvoja/hahmoja puissa, pensaissa ja kallioissa, joita näkyi jo armeijassa aikanaan. Mutta tuollaiset säikähdykset unohtuivat nopeasti. Mitään pelkotiloja ei tullut. Ei jaksanut pelätä, kun väsytti niin paljon. Harhat olivat enimmäkseen "taustahälinää" johon ei kiinnittänyt huomiota.

"Nukutaanko tuollaisella matkalla jossain välissä ja kuinka paljon kerralla?"

Aikaa kisassa on runsaasti, joten siellä on mahdollista nukkua muutaman tunnin unet huoltopisteillä. Myös reitin varrella voi yrittää nukkua maastossa esim. untuvakerrastossa ja bivypussissa. Kärkijuoksijat nukkuu maksimissaan 10-30 minuuttia koko kisan aikana.

"Kuinka pitkään nukuit huoltopisteillä? Menitkö samoilla kengillä koko matkan?"

Kalmankaltiossa <4h, Hetassa <6h ja Pallaksella (erittäin katkonaisesti) <4h.

Jotkuthan ei nuku tuon enempää normaalistikaan. Mutta tuo uni ei ole lainkaan laadukasta eikä verrattavissa normaaliin uneen. Jos uni olisi ollut normaalia ja hyvin palauttavaa, tuskin olisi hallusinaatioitakaan tullut.

Vaihdoin kengät Hetassa. Kummatkin kenkäpareistani olivat identtiset Altra Lone Peakit.

"Palautuminen psyykkisesti, ajatuksia? Jo 100 km muuttaa ihmistä, miten 300?"

En tunnista itsessäni tällä hetkellä tarvetta psyykkiselle palautumiselle.

Toivon etten "palaudu" koskaan. Afterglow on ihana. On puhdistunut, keventynyt, euforinen, luova, jäsentynyt, kiitollinen ja herkistynyt olo. Mutta arki rikkoo sen ajan kanssa.

Tuollaiselta matkalta ei tulla samana ihmisenä ulos. Uskon että se jalostaa ja vahvistaa monia hyviä ominaisuuksia ihmisessä.

"Kuinkas paljon ja millaisia karkkeja sulla oli eväänä?"

Nosht Jolloksia 64 pakkausta (mansikka ja appelsiini), joista lopulta jäi paljon yli, koska niitä oli varattu pidemmälle ajalle. Otin tunnissa kolme Jollospalleroa (yht. 30g hiilaria) ja lisäksi itse valmistetusta geelistä toiset 30g hiilaria.

"Olisitko tehnyt jotain toisin?"

Olisin ottanut drop bageiksi isot laatikot ja pakannut niihin tyynyt, makuupussit, patjat ja enemmän vaihtovaatetta. Olisin ostanut ja ajanut sisään yhteensä neljät kengät ja laittanut ne drop bageihin. Mutta pärjäsin lopulta hyvin vähemmälläkin tavaramäärällä.

Jos ei olisi rahasta kiinni, olisin palkannut urheiluhierojan osaksi huoltotiimiä.

"Miten minä voisin pystyä tuollaiseen huikeaan suoritukseen?"

Yksilöllistä toki ja riippuu taustasta, mutta suosittelen että nämä asiat on kunnossa ennen lähtöviivaa:

Identifioidut 100% ultrajuoksijaksi ja olet tehnyt ultrajuoksusta itsellesi elämäntavan

Olet läpäissyt UTTF:n, sillä se antaa hyvän pohjan ja viitteitä siihen, haluatko oikeasti tätä

Taustalla hyvät tuki- ja huoltojoukot, ammattilaisvalmentajan alla treenaamista vähintään pari vuotta ja oma pääkoppa riittävän kunnossa (tai siis riittävän sekaisin)

"Ootko sinkku? :)"

Tää oli päivän piristys. En ole sinkku :)

"Miten tuon lyhyen unen jälkeen kroppa toimii ja saa itsensä piiskattua taas juoksukuntoon?"

Se vaatii maltillista liikkeellelähtöä kävellen. Ei uskalla/pysty lähteä heti repimään juoksuaskelia. Mutta kyllä se ihmeellisen hyvin siitä sitten päivän mittaa lähtee taas kulkemaan.

"Millaisten haasteiden pariin seuraavaksi?"

En ole päättänyt seuraavaa isoa ultrakisaa, vaikka toive tietystä kisasta onkin. Täytyy vielä perehtyä asiaan. Jos se toteutuu, niin aikaisintaan vasta parin vuoden kuluttua.

Ensi vuodeksi tuon yritykseni https://www.wildadventuresnorth.fi/ tarjontaan juoksuvaelluksen Jäämereltä Haltille.

Minulla on myös pitkän aikavälin projektina hiihtää jonakin vuonna Grönlannin poikki.

"Paljon rahaa meni kisaan ja valmistautumiseen kaikkinensa kokonaan?"

Iso menoerä oli uudet varustehankinnat, joita toki käytän muutenkin. Saan osan verovähennyksiin, koska käytän niitä työssäni eräoppaana. Niihin meni noin 2500€. Siihen päälle valmennus, kuntosali, urheiluhieronta, ilmoittautuminen, matkat, ruoat, majoitukset ja kisaenergiat yhteensä toiset noin 2500€.

"Kuinka moni jätti leikin kesken?"

Startissa oli 31 hlö ja maaliin pääsi 20 hlö. Taso oli siis kova, koska keskeytysprosentti oli reilusti alle 50%.

"Sun vinkit juoksemisen aloittamiseen?"

Jos lähdet nollakunnosta liikkeelle, lataa täältä juoksuohjelma jolla voit harjoitella niin että pystyt lopulta juoksemaan 5km yhtäjaksoisesti ja myöhemmin jo 10km: https://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunta/liikuntaneuvonta/juoksukoulu/

Jos sulla on jo liikuntataustaa ja haluat maksimoida kehityksesi:

Ota tavoite ilmoittautumalla johonkin mieleiseen kisaan. Se motivoi treenaamaan.

Selvitä sun sykealueet ja kynnykset käymällä laktaattitestissä.

Hakeudu valmennukseen jossa sulle rakennetaan harjoitusohjelma em. testitulosten pohjalta.

"Mistä kannattaa aloittaa ultrajuoksuharjoittelu?"

1. Ota ekaksi tavoitteeksi joku 50-100km ultrakisa.

2. Mene Jalanjälki juoksuvalmennus valmennukseen (esim. etävalmennus)

"Mistä löytää motivaatio huonoina päivinä?"

On tärkeää ymmärtää että motivaatio tulee pettämään sinut varmasti. Sitten kun et löydä sitä, mitä sinulla on millä jatkat? Älä juokse pelkän motivaation perusteella, vaan kehitä sen sijaan itsekuria. Paras mahdollisuus itsekurin kehittämiselle on silloin kun motivaatiota ei enää löydy.

Lajissa/kisassa ei tietenkään voi edetä myöskään pelkällä itsekurilla. Pitkällä aikavälillä pelkän itsekurin varassa oleminen on vain vahingollista ja turhaa. Hyvään suoriutumiseen tarvitaan sekä motivaatiota että itsekuria. Kun on itsekuria, motivaationkin voi voittaa taas puolelleen. Jos ei ole motivaatiota, niin itsekurikin pettää jossain vaiheessa ja silloin on syytä tarkastella, onko laji ylipäätään se oma juttu vai olisiko kivempi tehdä jotain muuta.

"Mitä pään sisällä tapahtuu juoksun aikana?"

Paljon ja ei mitään. Ajatus liitää ja olisi pitänyt olla sanelin mukana kaikille hyville keloille, koska nyt ne jo unohtuu. Toisaalta ajatus hiljenee ja aika katoaa. Muodostuu tyhjä tila ja flow. Liukuhihnan tavoin se nostaa pintaan käsittelemättömiä asioita ja ne tulevat kohdatuksi tunnetasolla. Jotta tämä voisi tapahtua, on tärkeä edetä riittävän pitkälle. Mitä pidemmälle jatkaa, sitä syvemmäksi se menee. Tärkeää on myös pidättäytyä kokonaan kuulokkeista ja muista ärsykkeistä.

"Paljonko kului kaloreita?"

Garminin mukaan kaloreita kului 24 316 kcal.

"Eräoppaan ammatistasi ja kokemuksstasi oli varmasti tuolla apua?"

Kyllä se varmasti auttoi monessakin mielessä:

olen tottunut olemaan pitkiä aikoja ulkoilmassa
olen liikkunut paljon muutenkin kuin juosten, mikä tukee tätä suoritusta, sillä siinäkään ei koko ajan voi vain juosta
tunnen erämaan olosuhteet ja osaan lukea niitä
reitti oli osittain tuttua ja olen opastanut siellä asiakkaitani

"Osa käveli reitin läpi viidessä päivässä. Vaatiiko saman ultrajuoksutaustan?"

En ole asiantuntija tässä, joten laitan Suvin vastauksen, joka käveli reitin:

"Minulla ei ole ultrajuoksutaustaa, eikä edes juoksutaustaa, mutta olen vaeltanut useita tuhansien kilometrien reittejä vuoristoissa ympäri maailmaa. Näillä reissuilla opituista taidoista oli kisassa todella paljon hyötyä, tässä muutamia asioita:

nopea eteneminen monenlaisissa maastoissa

navigointi

sopeutuminen ja varusteet erilaisiin olosuhteisiin ja säähän

ulkona yöpyminen

jalkojen huolto

tiedän minkä verran ja minkälaista ruokaa haluan /pystyn syömään

tunnen kehoni ja tiedän mihin se pystyy"

Kuvia

Lemmenjoki: