Voimarinteen Teräsmieskisat 2018 - elämäni ensimmäinen triathlon

09.07.2018

Miten päädyin osallistumaan triathloniin?

Keväällä 2017 vanha polkupyöräni varastettiin, joten ostin itselleni XXL:n halvimman cyclocrossin, Merida 100 Clariksen. Olin tuolloin töissä Jyväskylässä. Kun syksyllä koitti paluu Turkuun, uusi pyörä piti jotenkin saada kuljetettua sinne. Lihasvoimin liikkumiseen tottuneena ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että ajamalla se sinne saadaan. En ole koskaan ollut mikään pyöräilijä. Pisin pyöräilemäni matka ennen tätä oli ollut ehkä enintään 40 kilometriä. Lähdin kylmiltään 323 kilometrin mittaiselle pyörämatkalle ja mukanani oli aivan liian painava reppu. Matkani kesti kaksi päivää ja poljin aamusta iltaan sateisessa kelissä. Kirjoitin tästä reissustani blogitekstin.

En ole koskaan ollut myöskään mikään uimari. Pysyn kyllä pinnalla pitkilläkin matkoilla jos saan uida sammakkoa. Vapaauintia en osannut, mutta talvella 2017 päätin opetella sen vaikka väkisin. Lähtökohtani oli se, että pystyin uimaan vapaauintia 25 metrisen altaan päästä päähän pysähtymättä, mutta matkan loppuvaiheessa meinasi tulla paniikki, koska minusta tuntui etten saa riittävästi happea. En todellakaan viihtynyt vedessä. Saatoin levätä altaan päässä useita minuutteja yhden ainoan 25 metrisen pyrähdyksen jälkeen.

Tällä pohjalla päätin ilmoittautua elämäni ensimmäiseen triathloniin. Monet matkat vaikuttivat mielestäni aivan liian nopeilta ja intensiivisiltä, joten päätin aloittaa "helpommalla", eli ironman puolimatkasta, uintia 1900 metriä, pyöräilyä 90 kilometriä ja juoksua puolimaraton, eli 21,0975 kilometriä. Tapahtumaksi valikoitui 8.7.2018 järjestettävä Voimarinteen Teräsmieskisat. Ajattelin että se on sopivan pieni tapahtuma, jossa varmasti olisi ensikertalaisia. Siellä en ehkä erottuisi niin pahasti joukosta alkeellisilla varusteillani.

Miksi triathlonille?

En siis ole pyöräilijä enkä uimari. Olen niissä lajeissa surkea, enkä pidä niistä läheskään yhtä paljon kuin juoksusta. Miksi ihmeessä sitten päätin lähteä triathlonille?

Pelkkä yksipuolinen juoksukilometrien ahmiminen altistaa rasitusvammoille. En halunnut joutua tilanteeseen, jossa jalkani sanovat sopimuksen irti, vaikka keuhkot ja sydän vielä jaksaisivat suurempia harjoitusmääriä. Siksi pyöräilystä ja uinnista tuli osa harjoitustani. Saan niistä sopivasti vastapainoa juoksulle. Pystyn lisäämään harjoittelun määrää, mutta samalla pitämään juoksukilometrit maltillisina. Keuhkot ja verenkiertoelimistöhän ei välitä siitä, minkä lajin avulla sykettä nostetaan.

Toisin sanoen harjoittelin pyöräilyä ja uintia tullakseni paremmaksi ultrajuoksijaksi. Koin tarvitsevani tälle lajikolminaisuudelle jonkinlaista kannustetta, joka ei tietenkään voinut olla mikään muu kuin tulevaisuudessa häämöttävä triathlon.

Valmistautumista

Ennen NUTS Karhunkierrosta en vaivannut päätäni tulevalla triathlonilla, vaan keskityin sen hetkiseen tavoitteeseen. Vasta Karhunkierroksen jälkeen aloin keskittyä triathloniin. Harjoitteluni luonne muuttui. Polut vaihtuivat asfaltti- ja hiekkatieksi. Aloin myös polkea silloin tällöin 60 kilometrin mittaista työmatkaani pyörällä. Kun menin iltavuoroon, minun ei tarvinnut herätä kovin aikaisin ehtiäkseni pyörällä töihin. Ja kun seuraavaksi oli tiedossa yövuoro, ei haitannut että olin vasta myöhään yöllä perillä kotona. Unirytmi kääntyi kätevästi siinä samalla.

Työkiireiden vuoksi ennen kisoja tuli kymmenen päivän täydellinen lepo urheilusta. En antanut sen häiritä, sillä en lähtökohtaisestikaan ollut ottamassa kisoja kovin vakavasti. Tiesin että tulisin jäämään kokemattomana uimarina ja raskaalla cyclocrossillani muista jälkeen.

Voimarinteen Teräsmieskisat

Kisapäivä ei lähtenyt vahvasti liikkeelle, sillä heti alkuun unohdin kotitekoiset urheilugeelini jääkaappiin. Sain onneksi ostettua paikan päältä jotain minulle tuntematonta geeliä, jossa harmikseni oli kofeiinia ja aspartaamia. Onneksi niistä ei mennyt kuitenkaan vatsa sekaisin.

Saavuttuani vaihtoalueelle ja otettuani sieltä varusteilleni paikan, aloin katsella ympärilleni. Kaikilla muilla oli kevyet maantie- tai triathlonpyörät. Taisin olla ainoa, jolla oli raskas cyclocross.

Järjestelin varusteeni paikalleni siten, että löydän ne helposti lajivaihdoissa.

Startin lähestyessä siirryimme rannalle. Tässä vaiheessa tajusin, että kaikilla muilla oli virtaviivaiset avovesilasit ja laadukkaan näköiset märkäpuvut. Minulla oli kaverilta lainattu Motonetin halvin märkäpuku ja XXL:n halvimmat uimalasit. Itseasiassa olin vasta kisaa edeltävänä päivänä testannut pukua avovesiuinnissa. Aikaisemmin olin käyttänyt sitä pari kertaa harppuunakalastuksessa.

Starttipistooli laukesi ja pesukone pyörähti käyntiin. Kymmenet uimarit lähtivät linkoamaan tietään kohti kaukana järven selällä häämöttävää merkkipoijua. Lähdin suosiolla viimeisenä ja aloin uida omaa rauhallista vauhtiani muiden jälkivaahdoissa. Keskityin pitämään vauhdin sellaisena, etten alkaisi hapen puutteessa haukkoa ilmaa ja panikoida keskellä järveä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen noustiin maalle ja käveltiin juomapisteen ohi uudelleen veteen. Vedestä noustessani minua huimasi uskomattoman paljon. Tajusin tämän vasta maalla, sillä vedessä sitä ei huomannut lainkaan. Tein kaikkeni etten näyttäisi liian huojuvalta. Siirryin ilman kiirettä uudelleen veteen ja lähdin toiselle kierrokselle.

Toisen kierroksen jälkeen nousin vedestä viimeisenä noin 10-15 minuuttia kaikkien muiden jälkeen. Lähdin huimausta vastaan taistellen kävelemään portaita vaihtoalueelle.

Saavuttuani vaihtoalueelle pyöräkilpailu oli täydessä vaihdissa. Kärkipyöräilijät olivat jo toisella kierroksella. Kilpailun juontaja kiinnitti minuun huomion. Hänelle oli varmaan yllätys, että joku oli vasta tullut uimasta. Vaihtaessani ylleni pyöräilyvarusteita, juontaja tuli juttusille. Vaihdoimme lyhyesti muutaman sanan ja lähdin taluttamaan pyörää lähtöviivalle. Lähiessäni kuulin, kun juontaja ilmoitti kisayleisölle äänentoistojärjestelmän kautta, että ultrajuoksija Petteri Veijonen lähtee nyt ajamaan joukon häntää kiinni. Iskin monot polkimiin ja kuulin vielä takaani, kun juontaja kertoi, että uinti ei ollut Petterin laji, mutta että hän tulee aivan varmasti ottamaan joukon kiinni viimeistään juoksussa. Suunnitelmani paljastuttua aloin huvittuneena polkea lisää vauhtia.

Pyöräillessä huomasin joka kerta käännöspaikan lähestyessä, että saavutin joukon häntää. En ohittanut kuitenkaan yhtäkään vielä pyöräilyssä. Matkan varrella seuranani olivat vain tiellä makaava kuollut käärme, rusakko ja sudenkorento. Joka kerta ne ohitettuani tervehdin niitä ääneen.

Terve käärme!

Olinko tulossa hulluksi? Ainakin poljin kuin hullu. Saavuttuani vaihtoalueelle puolimaraton oli jo täydessä vauhdissa. Kärki oli ilmeisesti tullut maaliin jo aikoja sitten.

Vaihdoin On Cloudit nopeasti jalkaan ja aloin ottaa juoksuaskelia. Olin kuullut kauhutarinoita siitä, että juoksun aloittaminen pyöräilyn jälkeen on vaikeaa, mutta en osanut kuvitella että se voisi sattua näin paljon. Polvikipu oli aivan uskomaton. Jouduin hölläämään juoksua, mutta puolen kilometrin jälkeen kipu hellitti ja pystyin hölkkäämään. 

Uinnissa vesi ja pyöräillessä viima olivat pitäneet jäähdytyksestä huolen, mutta juostessa helle ja suora auringon paahde tuli todella vasten kasvoja. Tie oli kuiva ja pölyinen. Heinäsirkat sirittivät. Lämpöä riitti! Onneksi järjestäjät tarjosivat matkan varrella veteen kastettuja pesusieniä, joilla pystyi puristamaan vettä päälleen.

Jälleen kerran joka kerta käännöspaikan lähestyessä huomasin, että saavutan häntää entisestään. Viimeisillä kilometreillä molemmat etureiteni kramppasivat todella pahasti. Jouduin pysähtymään ja venyttelemään useita kertoja. Juottopisteellä vedin naamaan kourallisen suolaa ja useita mukeja vettä päälle. Krampit helpottivat pian tämän jälkeen, mutta jalkojen liikkuvuus jäi heikoksi. Tästä huolimatta ohitin juoksuosuudella yhden naisen ja omassa sarjassani kaksi miestä. 

Saavuin maaliin ajassa 6:47:34.0 (sijoitus: 51/53). Uintiin (1900 m) käytin 1 h 4 min 14 sec, pyöräilyyn (90 km) 3 h 31 min 31 sec ja juoksuun (21,0975 km) 2 h 5 min 15 sec. Olen tähän riittävän tyytyväinen.

Triathlon oli mielenkiintoinen kokemus ja se toi motivaatiota monipuoliseen harjoitteluun. Voi olla että otan joskus uusinnan.

Kiitos Voimarinteen Teräsmieskisojen järjestäjille hyvästä työstä!